Karantteeni 2020

Hmh. Aina vuoden viimesenä päivänä toivotetaan hyvää uuttavuotta.
No tää uusivuosi on ollut erittäin paska etten sanois.

Ei tarvii ees kertoa minkä takia koska kyllä sen kaikki tietää.

Tää on itelle niin hämmentävää aikaa, samalla ihan kivaakin.

Okei kaikki on tällä hetkellä hankalaa, mikään ei oo auki, eikä mikään oo niinku ennen.

Vaikka olen ja elänkin aika samalla tavalla kun ennenkin.

Ainoo että, ulkona ei käydä viikonloppuna syömässä tai rilluttelemassa, ei sukuloimassa, eikä muuten vaan kyläilemässä. Kaupassa koittaa olla jotenkin tosi varovainen ja yrittää kiertää ihmiset kaukaa.

Samaan aikaan kun yrität olla hyvä ja tunnollinen kansalainen ja pysyttelet kotona, oot samaa aikaa itsekäs vaikka aattelet muita samalla kun ajattelet itseäs, tuhoaa samalla kaikki kaveri suhteet.

Mulla on muutama kaveri jolle voi soitella ja vaihtaa kuulumisia puhelimitse, 

eikä meitä haittaa vaikkei nähdä. Meillä ihan varmasti on vielä aikaa nähdä.
Tavallaan on kiva tietää että vaikka tilanne on mikä on, he on myös näiden poikkeusolojen jälkeen olemassa, mistä mä oon todella kiitollinen että he ymmärtää mun ajatuksia tästä kaikesta.

Sitten on niitä ku pitäis vaan nähdä, niille ei uskalla sanoa eikään, mutta kun kieltävä vaustauskin tuntuu pahalta tai sitten sellasta ei hyväksytä. 

Joten en tiedä mitä mä tekisin, yritän kadota jonnekkin, mut ne tietää et kaikesta huolimatta oon tääl.

On olemassa ihmisiä jotka ajattelee aina asioista eri tavalla mitä itse.

He on niitä kelle en uskalla ees puhua siitä mitä mä ajattelen.

Kotona ollaan käyty kaikenlaisia keskusteluja nykypäivän tilanteesta

ja nyt me tiedetään mitä molemmat ajattelee, se auttaa aina eteenpäin.

Meillä on täällä kotona eri ajatukset ja näkemykset asioista.
Mä olen hysteerisempi kun toinen on nyt ajanmyötä muuttunut hälläväliä ei kiinnosta tyyppiseksi.

Pyysin ymmärrystä ja sitä et pystyis kuuntelee myös et mitä mä ajattelen ja miltä musta tuntuu,

koska mä en oo ees pahimmasta päästä.

Aluks mua pelotti että jos sairastun ite, ni mitä sit.

Mua ei enää ahdista sairastuminen, mua ahdistaa raha sekä työt.

Töissä on heitelty ilmoille lomautusta mut kukaan ei tiedä mitään. Joten päivä kerrallaan.

Vuosi sitten ostettiin eka oma asunto minkä lainan maksu piti alkaa huhtikuussa, 

mut onneks sekin saatiin siirrettyä.

Tässä tilanteessa en voi ite sanoo muuta kun että ahdistaa.
Mut on tää henkinen tilanne jo parempaan päin.

Alkuun mulla oli pakkomielle kattoa kaikki uutiset, lukea kaikki uutiset mitä tuli vastaan, 

olla ajantasalla kokoajan.

Kaikki se tieto tuli mun uniin, aloin nukkua huonosti ja aloin näkee painajaisia. Sit en enää nukkunu.

Mun oli pakko puhua kokoajan tästä tilanteesta jonkun kanssa.

Klo 17 kun mtv3 alkaa eka uutis ohjelma, menin sohvan nurkkaan loppu illaksi ja ahdistuin. 

Kun oli aika mennä nukkumaan menin sänkyyn ahdistumaan, mikä olikin sit pelkkää painajaista.

Tiedoksi enää en katso uutisia, ei ole painajaisia ja nukun jo paremmin.

Mutta yritän elää silti normaalia elämää niin paljon kun voin.
Käyn kuitenkin edelleen töissä päivittäin niin kauan kun voin.
Romahdan vasta sitten kun saan lomautuksen, JOS saan.

Olen viimeks 13. maaliskuuta nähny viimeks jotakuta mun kaveria.

Tänään kävin kavereitten kanssa grillaamassa.
Vaikka olen muuttunut täydelliseks introvertiks enkä tunnu enää kaipaavan kavereita, 

tai oikeestaan mitään sosiaalista elämää, kun pahimpina hetkinä sammutin jopa puhelimen kokonaan.

niin kyllä niitä kavereitakin oli kiva nähdä.
Mut edelleen mä tykkään myös viettää aikaa kotona. 

On hassua et joillekkin se on vaikeeta nyt kun on enemmän kun suotavaa olla kotona.

Mä oon saanu kotona niin paljon aikaan.

Mut voin kertoo et tääkin teksti synty vaan pelkästää siitä että musta vaan tuntu niin pahalta, 

siitä et musta tuntuu et mä oon taas tehny jotain väärin, 

eli sillä omalla tavalla mitä mä aina teen eli en puhu yhtään mistään.

Mikä taas johtuu siitä et mä pelkään ihmisten reaktioita.

Kiitos ja anteeksi.

Haluan tällä vaan kertoa sen että kuunneltais ja ymmärrettäis jokaista ihan sama mitä mieltä kukakin on tästä asiasta. Meissä jokaisessa on kuitenkin jotain minkä takia me ollaan toistemme kavereita yms. Muistettais näinä vaikeina aikoina enemmän se että minkä takia tykkää kyseisen ihmisen seurasta eikä keskityttäis siihen että miks se nyt ajattelee noin.

Asia mistä nyt ei voi olla muutakun varma, että kesä se tulee, ilman festareita tai festareilla.

Niin kesä se on kohta täällä.

Kiitos jos luit ja kiitos jos ymmärrät.
Lähetä ihmeessä mulle viesti jos siltä tuntuu, mä haluan pois tän pahan olon.