Tiettekö se on taas vuosi kulunut, enkä oo pätkääkään kirjottanu tänne.
Haluan jälleen pysähtyy miettimään mitä 2019 jätti mieleen.
Oliko se onnistunut, mitä sillon sit tulikaan tehtyä ja kenen kanssa mä sen vietin?
Käyn jälleen instagramin kautta läpi mun vuotta, tein saman viime vuonna,
mut musta se oli toimiva tapa
Päivitän sinne suht paljon kuvia, joten se on ihan hyvä, pysyy ajan tasalla "kohokohdista"
+++ Pahoittelen mahdollisia kirjoitus yms muita virheitä, yritin mahdollisimman hyvin korjata ja lukea teksitä läpi, korjailen sitä tässä vielä. Yritä ymmärtää.

Oliko se onnistunut, mitä sillon sit tulikaan tehtyä ja kenen kanssa mä sen vietin?
Käyn jälleen instagramin kautta läpi mun vuotta, tein saman viime vuonna,
mut musta se oli toimiva tapa
Päivitän sinne suht paljon kuvia, joten se on ihan hyvä, pysyy ajan tasalla "kohokohdista"
+++ Pahoittelen mahdollisia kirjoitus yms muita virheitä, yritin mahdollisimman hyvin korjata ja lukea teksitä läpi, korjailen sitä tässä vielä. Yritä ymmärtää.
Alkuvuodesta meillä oli lunta. En itse välitä talvesta, mutta ois muutama sentti lunta kivempi,
kun vettä taivaalta joka ikinen päivä.
Tää kuva on otettu ennen kun menin elämäni ensimmäisille vauvakutsuille.
En ollu tätä ennen ikinä käynyt moisilla, tavallaan olin todella epämukavuus alueellani,
sillä en tajua mitään lapsista tai niihin liittyvistä aisoista.
Ei varmaankaan ollut vuoden ensimmäinen urbaaniretki, en muista mutta, muistan tämän kohteen.
Kuitenkin se oli vuoden ensimmäisiä ja lumet olivat tässä kohtaa jo sulaneet.
2. huhtiikuun. Keltane se meinaa kevättä ja ikävöin jo keltaista aina tässä kohtaa vuotta.
On näemmä jo ollut kynnet valmiina kevääseen
14. Huhtikuuta. Ehkä suurin asia mitä tapahtu koko vuotena oli se että päästiin muutamaan.
Ollaan jo vuosia ja vuosia katottu taloja ja kaikenlaisia asuntoja lähempää meidän töitä.
Mynämäessä ei tavallaan ole mitään vikaan, tällä hetkellä kun elämässä tärkeä asia
on työ, en nää järkeä asua kaukana kaikesta.
Ja tuskin kukaan kieltää muuttamasta takaisin Mynämäelle.
Ehkä tulevaisuudessa siihen on tarvettakin.
19. huhtikuuta olen päässyt jo melkein tavoitteeseen hiusten värin suhteen.
Vaikka kaikki tietää ja sanoo että punainen sopii paremmin, en elä täällä sitä varten että miellytän muita.
19 Huhtikuuta on ollut myös TikTakin keikka Hartwall areenalla.
Ehkä myös yksi parhaista muistoista koko vuodelta, sen muistaa aina kun näkee tämän kuvan.
Tässä muutama kuva yhdestä hauskasta seikkailusta.
Mahtavaa että sain käydä tässä paikassa, sillä kyseinen/kyseiset rakennukset jäävät muistoksi.
Mahtavaa että sain käydä tässä paikassa, sillä kyseinen/kyseiset rakennukset jäävät muistoksi.
Kävin myös Venäjällä!
Pitkäaikainen ystäväni lähti vaihtoon Pietariin, joten halusin hänen vaihdon aikana tehdä matkan
Pietariin.
Lähdin isäni ja äitipuoleni kanssa Helsingin juna-asemalta kohti Pietaria perjantai aamuna 26. huhtikuuta
Vietimme Pietarissa yhden pidemmän viikonlopun.
Sunnuntaina matkasimme takaisin kotiin. Olin kotona noin 4-5 aikaan aamulla ja menin kuitenkin töihin maanantaina.
12. toukokuuta musta tuli haltijakummi.
Nuori Teea kun ei aikanaan käynyt rippikoulua ei voi olla kummikaan.
Vaikka harkitsin aikuisrippikoulua jäi se vähän ajatuksen tasolle.
Vaikka otinkin yhetyttä seurakuntaan kukaan ei koskaan vastannut mulle sieltä.
Kuitenkin olin hyvin pitkään ymmälläni että minua kysyttiin kummiksi, en kuitenkaan ole se ensimmäinen vaihtoehto jos lapselle mietitään vastuullista kasvattajaa tai no siis mitä nyt kummin tehtävään kuuluu, kristillinen kasvatus, aivan nykypäivänä eikai hirveästi sitäkään.
1. kesäkuuta, ei tainnut vielä olla mun loma, mutta odotin kesää ihan super paljon.
Niinku joka vuosi.
Kesällä usein pysähdyin miettimään, että miten mä olen tännekkin päätynyt, ja mitä kaikkea mä olen tän eteen tehnyt ja olenko tehnyt tarpeeksi. Ansaitsenko kaiken tän, kun välillä tuntuu
et jos tää kaikki ei ookkaa mua varten tai mulle tarkotettua.
Ajatus Raision lahtea ympäri lenkkeillen olis ollu vaikka 2, 3 vuotta sitten ihan
uskomaton ajatus, koska tuntu etten pääsis koskaan muuttamaan.
Loppuun asti ennen muuttoa jaksoin olla rasittava ja raskas ihminen, äärimmäisen pessimistinen ja ettei mikään tulis koskaan totetutumaan.
Kesäloma, 18 heinäkuuta.
Jo perinteeksi muotoutunut kotimaan linna kierros.
Tänä kesänä mentiin äitin kanssa Hämeen linnaan.
Karjurock 19-21 Heinäkuuta kesän kohokohta kun pääseen lande festareille.
Ainoa festari mitä odotan joka vuosi ja missä olen käynyt jo.. En tiiä ees monta kertaa mutta monta kertaa olen käynyt.

Mahtui vuoteen vähän, aika paljonkin surullista.
Isäni ja äitipuolen tykönä asusteleva Martti kissa lähti heinäkuussa toiseen ulottuvuuteen.
Jonkinlaisen sairauden tai vanhuuden (mikä ikinä pois menoon johtikaan) uuvuttamana oli tehty päätös että on parempi tehdä se kipein ja vaikein päätös.
Vaikka se pahalta tuntuu päästää pienestä karvaisestä ystävästä irti se on vaan joskus parempi.
Ei ehkä itselle, mutta sillä perusteella sitä päätöstä ei tehdäkkään.
Oliko Martti edes kissa, musta tuntu että se ymmärsi enemmän, mitä voisi kuvitella.
Sen kanssa pystyi keskustelemaan ja leikkimään, vaikka ikääkin oli.
Toivottavasti keskustelu seuraa löytyi sieltä yläkerrasta.
10. elokuuta. Eräs kesän päivistä kun lähettiin kaverin kanssa saaristoon yksille.
Juu yksiin se jäikin, sillä muuten ei olis löytynyt tätä, hiukan aavemaista ja menneisyyttä huhuilevaa taloa metsästä. Tällöin olin pitkästä aikaa taas metsässä.
En kuullut autoja tai valtatien ääniä. Vain lintuja ja tuulen, onko kesällä joku oma ääni, ehkä joku eläinkin oli meidän kanssa tuolla.
18. elokuuta soudettiin ittemme mersun kanssa Hankoon.
Muistan sen hyvin että oltiin mersulla, koska Hannes taisi olla jossai reissussa tässä kohtaa
ja mulla oli sen auto joten se oli parempi tässä kohtaa kuin volvo.
Mitäs Hangossa, noh kannoin ehkä ainakin, no en ihan kassillista kiviä kotiin tolta rannalta.
Jaa muutama kuva sieltä tuli mukaan tai siis jäi muistoksi.
Ehkä muutama erittäin hauska hetki.
Ja muistan aina miksi edes teen näiden ihmisten kanssa näitä outoja reissuja.
Olen vain kiitollinen että he ovat olemassa.
Kesän yksi hauskimmista kokemuksista oli Corgi Race.
Mentiin kaverin kanssa polkupyörillä katsomaan corgien juoksukisoja.
Ihan kivaa, uusi kokemus tämäkin.
31. elokuuta. Niinkö se kesä taas yrittää loppua tai siltä se näyttäis
15. syyskuuta ja ikäkriisi. Näkyykö se tässä kuvassa.
En tiedä, ihan yhtä huono ymmärtämään sarkasmia, eikä osaa täyttää verokorttia.
Aina täytyy kaikkea miettiä ja vatvoa miks mikään ei vois olla helppoa.
En halua kasvaa aikuiseks, tulee liikaa vastuuta ja kaikkea.
On asuntolainaa ja sohvaanki otettu lainaa.
Menee iltasin klo 21 nukkumaan että jaksaa aamulla mennä klo 7 töihin.
Iltasin pitää kattoo Emmerdale joka tulee 18:25 ja salkkarit 19:30 mutta siinä välissä ehtii tehä ruokaakin.
25v ???
Like always syksyllä kaivan kameran esiin, ennen sitä kuitenkin olen tarkastellut kaikki
mahdolliset paikat ja painanut mieleen visiot tämän hetken syksy kuvista mitä kenties haluan ottaa.
Halloween tänä vuonna, ei ollut bileitä, mutta oli mulla tavallaan asu.
Innostuin tänä vuonna muutenkin noidista ja noituudesta.
Kuvassa olevan loitsukirjan minkä ostin on tämän vuoden yks parhaista ostoista.
Aion kerätä niitä lisää, sekä kaikkea muuta turhaa noita kamaa.
2. marraskuuta. Vuoden viimeisimpiä seikkailuita.
Tykkään siitä että lähetään kavereiden kanssa jonnekkin, ihan sama vaikka menomatkalla
kukaan ei puhuisi koska se ei tarkota että oltais koko päivää hiljaa.
Tai vaikka joku nukkuis autossa, on vaan kiva kun voi lähteä jonnekkin tekemään jotain.
Niistä saa aina muistoja tarinoita mistä voi jälkikäteen jutella ja muistella.
kuulostan taas joltain vanhalta mummolta..
En oo laittanu yhtään auton kuvaa vielä tänne.
Mutta siivosin tässä loppuvuodesta meijän molempien autot.
Hanneksella oli pikkujoulut, joten vähän niinkun joululahjaksi siivosin ja pesin sen auton.
Illalla tosin hain Hanneksen kotiin, joten auto saatto kurastuu siinä matkalla hieman.
Että ei se iha puhtaana pysyny.
Mun autoon kävi ennen joulua pieni vesivahinko.
Iskä ja äitipuoli lähti viettämään joulua Viroon joten vein autoni jouluksi iskän tallille kuivumaan,
samalla sitten pesin ja siivosin senkin.
Nidalle kuuluu.. hyvää jos multa kysytään, en tiä mitä se ite vastais.
Raisioon kun muutettiin, on alettu liikkumaan enemmän. Okei nyt joulun aikaa ei oo käyty kauheesti
kävelemässä koska täällä on pelkästään satanut.
Mutta yleisesti ollaan lenkkeilty enemmän mitä Mynämäessä koskaan
Kesällä jopa käytiin juoksulenkeillä ja mäkin jaksoin juosta. Ens kesänä tai siis keväällä aijon alottaa taas juoksemisen.
Kerroinko ollenkaan, kun alotin treenaamaan kesällä.
Sain kaverilta alennuskortin... mm en tiedä ees voiko sano salille, kun Ruokatauko ei oo oikeen ees kuntosali. Crossfit treenit.. En tiiä. Jumppakin on liian kevyt sana kuvaamaan treenejä.
Noh oli mitä oli, vasemmassa kuvassa olen aloittanut ja oikea kuva on otettu joulukuun 19.
Itse en huomaa muutosta ainakaan kovin paljon, ehkä jotain pientä.
Ja tulokset Inbody mittauksen jälkeen harmittivat tosi paljon.
Olen tykännyt super paljon käydä, vaikka hintakin tälle on aika mahtava.
Mutta olen aika huono liikkumaan, ja jotta jaksais töissä nostella tyhmiä bemarin ja audien jarrulevyjä, koen että on myös hyvä käydä vähä jumppaamassa itteään.
Mutta huomaankin että oon saanu enemmän voimaa ja nyt kun marraskuussa
tulin kipeäksi olin melkein puolet joulukuusta kipeänä ja joulun aikaan ei ehtinyt treenaamaan,
huomaa miten paljon apua treeneistä on.
Okei olen ehkä myös hieman sadistinen ja tykkään siitä että jalat vähän särkee, tietää tehneensä jotain.
Uudenvuoden lupauksena mulla onkin että alan käymään enemmän treeneissä, oli ohjelmassa sitten mitä vaan. Koska aiemmin mulla oli tapana vähä valkata mihin meen.
Mutta kesäkuntoon 2020 ei tulla valkkaamalla vaan tekemällä.
Ja tässä minä 25 joulukuuta.
Hyvin paljon kinkkua syöneenä ja ehkä hiukan lihoneenakin.
Mutta kohti uuttavuotta.
Olen tosi kiitollinen kaikille jotka olette olleet mun mukana tänäkin vuonna alusta loppuun tai vaikka vaan puolesta välistä.
Olen joskus todella laiska, olemaan yhteydessä, saattaa olla että mulla menee huonosti, tai on oikeastikkin kiire. Olen kokenut tänäkin vuonna monen monta romahdusta, ihan yksikseni.
Ei ole mun tapa sillee avautua omista oloista, kun yleensä jollai menee huonommin.
Olen kuitenkin täällä aina, vaikken mä ehkä siltä vaikuttaiskaan.
Ehkä aijot/aijotte olla ensivuonnakin mukana tai muhun yhteydessä?
Kiitos jos luit.
Kuvia otettu sieltä täältä vuoden varrelta mutta jos kiinnostaa mitä sisältöä kuvien välistä löytyy niin sen näkee mun instagramista Salakkatms
Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää tulevaa vuotta 2020!






























