Tulevaisuus tulee. Vain sinä voit päättää, mihin se menee.

Asia, mihin aina ei pysty vaikuttamaan, mutta nyt olen vaikuttanut isosti omaan tulevaisuuteen.

En ole piitkään aikaan mitää kirjottanu tänne, koska tuntuu että elämä on aina tiellä sille mitä haluaa oikeesti tehdä. On asioita mitä on pakko tehdä ja asioita mitä haluaa tehdä muttei ehdi.

Oon jo hetken meinannut että nyt on aika kirjottaa ajatukset ylös jonnekkin nyt kun niitä on tässä.
Mutta kaikki asiat mitä haluaisin sanoa kuulostaa suorastaa skeidalta. 

Kaikki asiat mitä mietin kuulostaa sellaselta lässytykseltä jos alan miettimään niitä enemmän.

Mut toisaalta kai ne on tärkeitä jos niitä meittii lähes joka päivä.

Okei, isoin juttu mitä on tapahtunu nyt ni ollaan vihdoinki muuttettu.

Se on nimeomaan muuttanu mun elämää tosi paljon.
Kaikki vaan helpottu yhdellä kertaa.
Mulla oli siis edellisessä paikkaa aina sellanen kotihäpeä mikä on tosi tyhmää ei kenenkään pitäis hävetä omaa kotia, mut jos niin on, nii siitä ei vaan pääse eroon noin vaan.
Kaiken muun lisäks mulla ei ollu mitään harrastuksia kun asuin siellä, koska sieltä oli tosi pitkä matka kaikkialle missä sit jotain ois voinu harrastaa.

Nyt olen kuitenkin alkanut lenkkeilemään, 

myöskin pyöräilyä koitan aloittaa ja ihan ykkösenä tää crossfit. 

Ikuinen sohvaperuna on saatu liikkumaan

Enää ei ole kotihäpeää, meillä on nykyään just sen näköstä mistä mä tykkään ja meille onki nykyään aina tervetullut. Ainoo et pitää ilmottaa ettei meillä ole sekasta koska oon siivous hullu.
Parasta ikinä mitä oon saanu aikaan tällä on se että löysin näitä hienoja kehyksiä joita oon aina halunnu itselleni ja nyt mä niitä oon saanu, minkä kautta oon saanu tän asunnon näyttämään siltä miltä sen haluankin.

Aiemmin ei pahemmin ollu aikaa kavereille, joten töitten jälkeen en nähny lähes koskaan ketään.

Vaikka olenkin suunnittelija ja elän suunnitelmallisesti lähes joka päivä on nykyään helpompi nähdä kavereita ja kynnys lähteä vaikka yhtäkkiä johonkin on paljon pienempi.

Sekin että oma kaveripiiri pienenee koko ajan on musta vielä tärkeämpää et ne kenen kanssa on tekemisissä eniten ja joita pystyy vielä näkee niin olis niiden kans yhteydes.

Tietyllä tavalla nyt kun yritän saada mun ajatuksia tähän sanoiksi niin tää on törkeen vaikeeta,

koska ajatukset on sellasta mössöä mitkä tavallaan liittyy toisiinsa mut toisaalta ei,

 niin on vaikea eritellä niitä erikseen ettei tästä tulis yhtä puuroa koko tekstistä.

Palatakseni siihen miten muuten tää muutto on muuttanu mua on tosiaan se, 

että oon ruvennu liikkumaan. 

En aiemmin liikkunut juuri ollenkaan, koska kaikki liikunta mahdollisuudet oli jotenkin ei niin houkuttelevia vanhassa paikkaa.

Minkä ansiosta oon tavallaan alkanut katsomaan itseäni hiukan eritavalla, HUOM hiukan.

Samalla aattelen että ehkä mustakin on johonkin, eikä mun tartte ajatella itestäni et näytän laiskalta ja on laiska fiilis, mut sit ku liikkuu tuntuu et voi paremmin, liikkumisen takii nukkuu paremmin ja sit tuntuu ehkä vaan siltä mut et peilistä kattoo joku vähä pirteempi ihminen.

En edelleenkään pidä itseäni kovin kummosena, minkä takia korostan omaa olemustani ulkonäöllä etenkin siten etten halua olla tylsä ja tavallisen näköinen.

Hiusväri mikä on aina ollu osa mua on se sitten punainen tai keltainen, 

mistä kummastakin saan kuulla päivittäin.

salakkatms

"Ihminen jolla on värikkäät hiukset, sen on pakko olla mielenkiintonen ihminen"

En oo varma menikö se noin mutta asia mitä musta on ajateltu.
Eli toisaalta oon onnistunu jossain.
Mähän olen siis hitoksee ujo ihminen en uskalla olla kaikkien seurassa se äänekäs ja naurava ihminen, koska yritän esittää tietyssä ryhmässä jotenkin fiiniä ja hyväkäytöksistä.
Oikeesti oon vähä hölmö, tyhmät möläytykset on enemmän mun juttu ja se et en välttämättä pysy jutussa aina mukana, eli oon vaan yleisesti ottaen kujalla.
Seki et ajattelen liikaa sitä mitä sanon, minkä takia en välttämättä uskalla sanoa mitään, 

tää tekee musta ujon oloisen.

Kaikki haluais olla jotain muuta mitä on.

Mä haluaisin olla enemmän sponttaani ja se mitä mä oikeesti oon,
se et ei pelkäis epäonnistumist tai muitten reaktioita. 

Ei miettis mitä muut miettii, vaan tekis nii ku ite miettii.

Ei tarttis pelätä katseita, mikä on tosi tyhmää ihmiseltä joka värjää päänsä keltaseks.

Mut arvosteltavana oleminen on asia mikä ahdistaa aina.
Mua ei koskaan oo suoraan arvosteltu hiusten perusteella, mut melkeen 25 vuotiaana kun pituutta arvostellaan saattaa se vähän sattua. Se on asia mille en tuu ikinä saamaan muutosta

Meillä jokaisella on varmaan asioita mihin ei voi vaikuttaa niitten kanssa pitää elää mut ne vaivaa päivittäin ja se et sun puutteista kerrotaan sulle päivittäin viikottain, ei tuskin nosta kenenkään itsetuntoa jos se on muutenki jo vähä hukassa.

Kyllä tähän ikään mennessä jo on oppinu kuuntelemaan joka ikisen naljailun ja vittuilun niin ettei ehkä rekisteröi sitä.

Kaikkien näitten ajatusten kanssa elän päivittäin miettien niitä joka päivä. 

Ja kaiken tän lisäks mua ei saa "unohtaa"
On ehkä asia mikä sai mut miettii tätä kaikkee vaan enemmän. 

Asia mitä mä olen miettinyt ja toisaalta se tekee mut todella surulliseks ja todella iloseks.

Miten hetkessä ihmisestä voi tulla joillekkin sen verran tärkeä ettei sitä halua enää unohtaa.

Mikä on kauheeta. Miks kauheeta, koska oon aina ja ikuisesti pessimisti,

ihan sama mikä asia pessimisti ei pety. Kun yks asia alkaa ajattelen "kaikki loppuu aikanaan"
Toisten mielestä se on hirvee ajatus, on se mut like i said pessimisti ei pety.

Ja jos nyt alan ajatella et tää kestää aina ja ikuisesti sit ku tää kaikki loppuu,

mä oon viel enemmä rikki mitä mä nyt olen ajatellessani näit juttui mitä mä oon kuullu.
Mut toisaalta ajattelen et mä en haluaisi luopuu näist uusist ihmisist ikinä enää,
mut sit taas haluan ajatella niin että "noh jos meidän tiet erkanee mä en anna sen sattuu" 

vaikka oikeesti se ois tosi kamalaa. Ja voin kertoo tän ajatteleminen tuntuu pahalta, en tiedä kui.

Ja on tulossa päivä mitä en oo ehtiny miettiä ollenkaan.
Ihminen tottuu reilussa vuodessa asioihin, niistä tulee arkea.
Mut mitä kun se arki muuttuu, ei oo sitä tiettyä tähti hetkä sun päivässä enää.
Kun muuten kaikki on kuraa on siinä päivässä se yks asia mikä on ihan äärimmäisen täydellistä parasta ja hauskaa.
Miten yksi ihminen voi tuoda jonkun elämään loppuen lopuks niin vähän, 

mut niin paljon uutta sisältöä.

Mut pessimistinä mitä voi parhaiten tehdä ajatella että no kestää sen minkä kestää,

kaikki se mitä sit tän jälkee yhessä koetaan tai on tähän asti koettu on ne hyviä tai huonoja,
 ni muistoina parhaita kaikki.