Mikä nyt oliskaan sen kivempaa ku stressata entistä enemmän.
Tilannehan on mulla tällä hetkellä se että, oon ollu työttömänä marraskuusta asti.
Enkä oo sitä kauheesti stressannu iha vähän vaan ku ei sillee ite tiedä mitä haluais tehdä.
Ja sit jos keksii tai löytää jotain mitä tehdä, siihen ei saa mahollisuutta.
Hain alkuvuodesta jos minkälaiseen ja moneen työhön, mutta valehtelematta mistään ei ole tähän päivään mennessä tullut vastausta edes siitä että en saanut paikkaa.
Noh ei siinä mitään, oli montakin paikkaa mitä en odottanutkaan saavani tai jäänyt ees odottamaan.
Mutta muutama josta odotin edes sitä kieltävää vastausta, turhaan.
Välillä tuntuu et on ihan turha hakea töitä, kun lukee niitä ilmotuksia niin sitä muodostaan mielessään kuvan siitä täydellisestä ihmisestä jota mä en ainakaan ole.
Jollon sit ei tuu ees haettua sitä työtä.
Ja joo sithän on nää autotehtaat ja mitä muita mihin nyt palkataan ja koulutetaan.
Autotehdasta olen jo miettiny, mutta ongelma tulee siinä et musta ei oo vuorotyöhön.
Etsin ihan sellasta perus työtä joka tapahtuu 8-16 tai sit joku suht järkevä iltavuoro.
Koska mulla on kuitenkin mainosten jakoa vielä ja siitä työstä en aijo luopua niin kauan kunnes mä löydän sellasen työn jossa mä tuun olee kauan jossa on mahdollisuus olla kauan.
Mulla on tällä hetkellä mainosten kannalta niin hyvä paikka missä jaan niitä et monella tuskin on samanlaista, vaikkei siitä paljon saa niin se on kaiken päälle ihan hyvä pieni lisä.
Jos olisi mahdollista tekisin mainosten jakoa joka päivä muttakun mainoksia ilmestyy vaan keskiviikkona ja lauantaina, jos ottaisin nykyisen lisäksi jonkun toisen mulla olis kiirenen keskiviikko ja lauantai, jollon en sit tekin mitää muuta ku jakais niitä, koska olen tässä mainosjako hommassa jakanut nykyisessä paikassa parhaimmillaan 12 mainosta.
Nyt alkuvuodesta hain myös yhteen rekry koulutukseen johon mulla piti olla hyvä mahdollisuus päästä. Samaan aikaan ku odotin vastausta sieltä koulutuksesta sain kuulla et ois mahollisuus päästä kuljetus hommiin, siinä kohtaa ajattelin et mitä nyt sit nii paljon tulee joka suunnasta kaikkee.
Noh en päässy sit sinne koulutukseen.
Olen siis 15.2 asti odottanut haastattelu kustua ja sit se ois alkanu 6.3
Soitin sitten työkkäriin ja sieltä sanottiin etten mä saanu ees kutusua noh ei siinä sitten mitään.
Ehken mä vaa täyttäny just niitä tietyn tyypin kriteereitä mitä nykypäivänä jokasella pitää olla.
Enkä ollu missään kohtaan varma että olisko musta koko hommaan vaikka mut joku kouluttais.
Mut ikävintä siinä vaa oli se et en saanu ees mahollisuutta.
Soitin sit heti tän puhelun jälkee isäkälle ja kerroin etten päässy et miten sen kuljetus juttu et mitä se sit oli. Mulla on nyt siitäkin suuret odotukset sillä se liittyy tähän nyt tulevaan/olevaan kaasuauto juttuun joita mun iskäki alkaa rakentaa ja se pakettiauto mitä pitäis ajaa on kans tällänen kaasuauto.
Ja jälleen kaikki on iha auki ja levällää ku jokisen eväät.
Sitten ku olin saanu tietää et se koulutus meni siinä ja että mahdollisuus ois tehdä jotai kuljetus hommia niin sitten mulle soitti joku työkkärin kans yhteistyös oleva mies.
Olin ihan kokonaan unohtanu et nii mä puhuin jostain tyypistä joka auttaa nuoria autoalalle töihin.
No niin nyt meijän pitäis tavata ja sitte kattoa mihi mä meen.
Enkä tiedä mitä tehdä stressaan nyt niin et tukka lähtee ja ku kaikesta pitäis nyt tietää kaikki ja mä en tiedä mitään muutaku et mä oon Teea moi.
Täs vois olla vihane vaikka kelle.
Itelle, työkkärille, ihmisille, yrityksille. Yhteiskunnalle.
Kaiken tän 2-3vuoden työttömyyden jälkeen ja kaiken ihme sooloilun odottelun sähläämisen ja muutaman pätkä työn jälkee mun tekis mieli mennä täällä kotona viimeseen pimeeseen nurkkaan piiloo ja kadota jonnekkin missä kukaan eikä mikää velvota mua mihinkää.
Mennä jonnekki missä mä kelpaan sellasena, tälläsenä ihmisenä ku mä ikinä koskaan aina olen ollu.
Mut ei!
Pitää mennä töihin, helpommi sanottu ku tehty.
Jos olis rahaa mä maksaisin sille joka saa tälläsen turhan päiväsen ihmisraunion töihin sinne minne mä haluan.
Tässä kohtaa kaikki tuntuu vaan nii turhalta ku on yrittäny ja yrittäny eikä mistää vaa tuu mitää.
Koska ku mistää ei tuu mitää sitä alkaa vaa miettii et onko mussa jotain vikaa ku mä en kelpaa minnekkään.
Nyt jos uskois jumalaan tai johonki vois aatella et ihme et sitä kelpaa ees ihmiseks et miks joku ei oo ottanu jo pois täältä.
Nykyään on myös niin et täällä ei kannusteta mihinkää.
Jos teet työttömänä vähänki töitä tienaat yli 300e sä et saa enää mistään mitää tukea koska no sulla on tuloja ja rahaa..
Mut kuka jeesus täällä enää elää 300 kuussa??
Sellanen jolla ei oo elämää, kavereita, poikaystävää, perhettä, sukulaisia, koiraa, taloa, nälkä, jano ihan mitä vaa.
Opiskelemaan ei kannata mennä, sillä jos nyt lähtee kouluun.
Ajatellaan tilanne:
Asun Mynämäellä vuokra-asunnossa poikaystävän kanssa joka on palkkatöissä ja tienaa X määrän rahaa. Haen kouluun Turkuun, alan kulkemaan sinne tod.näk. linja-autolla. (mahd. omalla autolla, mutta sen kustannukset joudun maksamaan itse)
koulu alkais klo 8 joudun lähtemään parhaassa tapauksessa 6 aikaan täältä riippuen missä koulu on ja jos täytyy vaihtaa linja-autoa + joudun ottamaan 2 linja-auto korttia sillä täällä pöndellä ei oo mitään FÖLIÄ!
Ja mahtaakohan täältä ees lähteä 6 aikoihi linja-autoa turkuun.
Noh kun näistä ois selvitty tullaan kohtaan raha.
Haen opintotukea, jota en tod näk saa koska poikaystävälläni on sen verran hyvät tulot että hän voi elättää meidät molemmat. Enkä voisi enää tässä kohtaa siirtää kirjoja minnekkään vanhemmille koska se ei parantaisi asiaa. Tuskin enää jälkeen päin asiaa voisi korjata niinkään että oltais vaan kämppiksiä. En tiedä yhtään opintotuen suuruudesta mutta sekään ei varmasti riittäisi.
Opintolainaa en varmaan edes enää saisi sillä olen sitä ottanut ja maksan sitä tälläkin hetkellä pois.
Elämä on laiffii sanois varmaa joku täs kohtaa?
Tilannehan on mulla tällä hetkellä se että, oon ollu työttömänä marraskuusta asti.
Enkä oo sitä kauheesti stressannu iha vähän vaan ku ei sillee ite tiedä mitä haluais tehdä.
Ja sit jos keksii tai löytää jotain mitä tehdä, siihen ei saa mahollisuutta.
Hain alkuvuodesta jos minkälaiseen ja moneen työhön, mutta valehtelematta mistään ei ole tähän päivään mennessä tullut vastausta edes siitä että en saanut paikkaa.
Noh ei siinä mitään, oli montakin paikkaa mitä en odottanutkaan saavani tai jäänyt ees odottamaan.
Mutta muutama josta odotin edes sitä kieltävää vastausta, turhaan.
Välillä tuntuu et on ihan turha hakea töitä, kun lukee niitä ilmotuksia niin sitä muodostaan mielessään kuvan siitä täydellisestä ihmisestä jota mä en ainakaan ole.
Jollon sit ei tuu ees haettua sitä työtä.
Ja joo sithän on nää autotehtaat ja mitä muita mihin nyt palkataan ja koulutetaan.
Autotehdasta olen jo miettiny, mutta ongelma tulee siinä et musta ei oo vuorotyöhön.
Etsin ihan sellasta perus työtä joka tapahtuu 8-16 tai sit joku suht järkevä iltavuoro.
Koska mulla on kuitenkin mainosten jakoa vielä ja siitä työstä en aijo luopua niin kauan kunnes mä löydän sellasen työn jossa mä tuun olee kauan jossa on mahdollisuus olla kauan.
Mulla on tällä hetkellä mainosten kannalta niin hyvä paikka missä jaan niitä et monella tuskin on samanlaista, vaikkei siitä paljon saa niin se on kaiken päälle ihan hyvä pieni lisä.
Jos olisi mahdollista tekisin mainosten jakoa joka päivä muttakun mainoksia ilmestyy vaan keskiviikkona ja lauantaina, jos ottaisin nykyisen lisäksi jonkun toisen mulla olis kiirenen keskiviikko ja lauantai, jollon en sit tekin mitää muuta ku jakais niitä, koska olen tässä mainosjako hommassa jakanut nykyisessä paikassa parhaimmillaan 12 mainosta.
Nyt alkuvuodesta hain myös yhteen rekry koulutukseen johon mulla piti olla hyvä mahdollisuus päästä. Samaan aikaan ku odotin vastausta sieltä koulutuksesta sain kuulla et ois mahollisuus päästä kuljetus hommiin, siinä kohtaa ajattelin et mitä nyt sit nii paljon tulee joka suunnasta kaikkee.
Noh en päässy sit sinne koulutukseen.
Olen siis 15.2 asti odottanut haastattelu kustua ja sit se ois alkanu 6.3
Soitin sitten työkkäriin ja sieltä sanottiin etten mä saanu ees kutusua noh ei siinä sitten mitään.
Ehken mä vaa täyttäny just niitä tietyn tyypin kriteereitä mitä nykypäivänä jokasella pitää olla.
Enkä ollu missään kohtaan varma että olisko musta koko hommaan vaikka mut joku kouluttais.
Mut ikävintä siinä vaa oli se et en saanu ees mahollisuutta.
Soitin sit heti tän puhelun jälkee isäkälle ja kerroin etten päässy et miten sen kuljetus juttu et mitä se sit oli. Mulla on nyt siitäkin suuret odotukset sillä se liittyy tähän nyt tulevaan/olevaan kaasuauto juttuun joita mun iskäki alkaa rakentaa ja se pakettiauto mitä pitäis ajaa on kans tällänen kaasuauto.
Ja jälleen kaikki on iha auki ja levällää ku jokisen eväät.
Sitten ku olin saanu tietää et se koulutus meni siinä ja että mahdollisuus ois tehdä jotai kuljetus hommia niin sitten mulle soitti joku työkkärin kans yhteistyös oleva mies.
Olin ihan kokonaan unohtanu et nii mä puhuin jostain tyypistä joka auttaa nuoria autoalalle töihin.
No niin nyt meijän pitäis tavata ja sitte kattoa mihi mä meen.
Enkä tiedä mitä tehdä stressaan nyt niin et tukka lähtee ja ku kaikesta pitäis nyt tietää kaikki ja mä en tiedä mitään muutaku et mä oon Teea moi.
Täs vois olla vihane vaikka kelle.
Itelle, työkkärille, ihmisille, yrityksille. Yhteiskunnalle.
Kaiken tän 2-3vuoden työttömyyden jälkeen ja kaiken ihme sooloilun odottelun sähläämisen ja muutaman pätkä työn jälkee mun tekis mieli mennä täällä kotona viimeseen pimeeseen nurkkaan piiloo ja kadota jonnekkin missä kukaan eikä mikää velvota mua mihinkää.
Mennä jonnekki missä mä kelpaan sellasena, tälläsenä ihmisenä ku mä ikinä koskaan aina olen ollu.
Mut ei!
Pitää mennä töihin, helpommi sanottu ku tehty.
Jos olis rahaa mä maksaisin sille joka saa tälläsen turhan päiväsen ihmisraunion töihin sinne minne mä haluan.
Tässä kohtaa kaikki tuntuu vaan nii turhalta ku on yrittäny ja yrittäny eikä mistää vaa tuu mitää.
Koska ku mistää ei tuu mitää sitä alkaa vaa miettii et onko mussa jotain vikaa ku mä en kelpaa minnekkään.
Nyt jos uskois jumalaan tai johonki vois aatella et ihme et sitä kelpaa ees ihmiseks et miks joku ei oo ottanu jo pois täältä.
Nykyään on myös niin et täällä ei kannusteta mihinkää.
Jos teet työttömänä vähänki töitä tienaat yli 300e sä et saa enää mistään mitää tukea koska no sulla on tuloja ja rahaa..
Mut kuka jeesus täällä enää elää 300 kuussa??
Sellanen jolla ei oo elämää, kavereita, poikaystävää, perhettä, sukulaisia, koiraa, taloa, nälkä, jano ihan mitä vaa.
Opiskelemaan ei kannata mennä, sillä jos nyt lähtee kouluun.
Ajatellaan tilanne:
Asun Mynämäellä vuokra-asunnossa poikaystävän kanssa joka on palkkatöissä ja tienaa X määrän rahaa. Haen kouluun Turkuun, alan kulkemaan sinne tod.näk. linja-autolla. (mahd. omalla autolla, mutta sen kustannukset joudun maksamaan itse)
koulu alkais klo 8 joudun lähtemään parhaassa tapauksessa 6 aikaan täältä riippuen missä koulu on ja jos täytyy vaihtaa linja-autoa + joudun ottamaan 2 linja-auto korttia sillä täällä pöndellä ei oo mitään FÖLIÄ!
Ja mahtaakohan täältä ees lähteä 6 aikoihi linja-autoa turkuun.
Noh kun näistä ois selvitty tullaan kohtaan raha.
Haen opintotukea, jota en tod näk saa koska poikaystävälläni on sen verran hyvät tulot että hän voi elättää meidät molemmat. Enkä voisi enää tässä kohtaa siirtää kirjoja minnekkään vanhemmille koska se ei parantaisi asiaa. Tuskin enää jälkeen päin asiaa voisi korjata niinkään että oltais vaan kämppiksiä. En tiedä yhtään opintotuen suuruudesta mutta sekään ei varmasti riittäisi.
Opintolainaa en varmaan edes enää saisi sillä olen sitä ottanut ja maksan sitä tälläkin hetkellä pois.
Elämä on laiffii sanois varmaa joku täs kohtaa?