3.1.2017

Ruskea noutaja

Hei vaan taas!

Tämän vuoden eka teksti sai hyvän vastaanoton joten päätin (taas kerran)
että nyt alan kirjottamaan enemmän.

Nyt kun mulla on joku aihe josta kirjottaa aina ehkä jotain.
Nimittäin koira.
En oo mitenkään superhypermega koiraihminen tykkään kovasti kissoista, koska ne on niin itsenäisiä, mutta koirat on siinä mielessä kivoja että niitten kans voi tehä kaikelaist kuhan saa ekaks itte innostumaan.
En oo mikään koira tietäjätaitaja joten kaikki mitä mä nyt jatkossa sitten kirjottelen on lähinnä kokemus peräistä juttua.


Ajattelin siis et tää postaus vois käsitellä mun koira kokemuksia ja sit tätä nykystä hurttaa
AKA valopää, vatipää, norsu, mursu rakkaalla lapsella on monta nimeä mut Nida näin tuttavallisemmin.

Mullahan oli kotona aikanaan koiria samaa rotua kuitenkin eri aikaan vaan kummatkin.
Jekkusta muistan paljon enemmän asioita kun Nyppystä.
Nyppy oli tyttö ja se on tosi rauhallinen ja kiltti koira, en muista kauheesti mitään nyppystä, muutakun että se ei elänyt kun 5-6 vuotiaaks ja kaiken muun edellä mainitun.
Jekku oli taas poika, se oli aika villi ja riehakas remuaja.
Se ei kauheesti tehny pienenä pahoja, uskonu se ei kyllä mitään muuta kun sillo ku halus.


Me ollaan Hanneksen kanssa mietitty koiraa varmaan viimiset 2 vuotta.
Mut varmaa suurin syy miks sitä ei oo otettu on ollu se et mä en oo ollu valmis sit kuitenkaa.
Mikä on hölmöö ku kuitenki osaan olla koirien kaa, ja mihin se osaaminen siinä 3 vuodessa katois.
Otettiin nyt siis kun jäin työttömäks niin tollanen Labradorin rääpäle.
Oltii mietitty kaikenlaisia, aluks ihastuin iha kauheesti laivakoiraan koska ne on kivan näkösiä.
Oon tykänny aina muutenki enemmä pystykorva tyyppisistä koirista, ne on vaan jotenki valppaamman näkösiä kun esim labbis. Mut nykyään katon luppakorvasiakin ihan eritavalla.


Labradori nyt ei millään tavalla ole pystykorvainen koirarotu, mut valitsin sen siks et ne on tosi helppoja, hauskoja, ystävällisiä ja muutenkin kaikin puolin hyvä rotu alottelijalle.
Ekan labbiksen tapasin joskus mun isän kaverilla ku sillä oli niitä kaks ne oli kyllä poikia ja aikuisia mut ne oli kauheen kivoja eikä ollenkaa isoja tai sellasia remuujia.


No mitäs siitä meidän Nidasta sitten.
No meillähän on menny ihan kivasti mun alku kankeudesta huolimatta.
Vierastin aluks koiraa ku jotain ruttoa, ainoo hetki ku oli hyvä mun olla oli se jos mentiin jonnekki koiran kans tai joku tuli meille, koska sillo  mun ei tarvinnu vahtii ja huolehtii siitä.
ehkä se johtu siitä et se oli uutta ja tiesi et se on omalla vastuulla koska kotona oli sillon joskus aina joku joka sen varmasti hoisi jos en mä.
Nyt ei onneks ole enää sellasta koska mitä enemmän toi kasvaa sitä helpompaa tuntuu olevan.


Sisäsiistiks se oppi jo joskus 4-4,5kk aikana
Aluks tietty tehtii koko ajan sisälle.
sit se alko jäämää vaa siihe et se teki yksin kotona ollessa ja sit ei enää ollenkaa.
Nyt se ei oo pissannu varmaa kuukautee tai kahteen sisälle.
Vaikka pissa rumbasta on päästy on meillä vielä tuholais vaihe.
Meillä on syöty sohva, ruokapöydän tuolit, tv tason kulmat, kukkia, koreja, lehtiä, rasvapurkkeja.
ja viimesenä nyt edellis yönä hän oli syöny meidän yhdestä jakkarasta sellasen välipuun melkeen kokonaan poikki.

Tässä korjattu versio meijän jakkarasta, maalarinteippiä ja päälle hiukan pippuria, ni on ens kerral vähä mausteitaki

Kauheeta sotkua ei nykyään enää ole yksin olon jälkeen
Tässä on kun hän sai joulun jälkeen tollasia munakennomaisia pahveja, ne oli iha ykkös juttu

Yleensä jätettään aina päiviks pahveja sekä ihan kokonaisia laatikoita joita voi repiä.
Ne on kyllä korvanneet kaikki muut esim. ruokapöydän tuolit ja seinät sun muut jalkalistat.
Ylemmässä kuvassa näkyvää mattoakaan ei enää meijän lattialla ole ku neiti keksi että sen kulmia voi vaiks vähä syödä. Joten aloin sit metsästämään uutta mattoa joka ois kova ja kestävä eikä mee noin helposti kasaa ku räsymatto.


Kuvassa sohvaan on laitettu valkopippuria sekotettuna oliiviöljyyn. Ei ole tämän jälkeen maistunut 
Koitettiin sohvaan siis ihan kaikkea melkeen, mutta pippuri oli toimivin.
Aluksi kokeilin etikkaa ja sitruunaa joka toimi ehkä viikon jonka jälkeen toinen kulma syötiin.
Sen jälkeen sain kouluttajalta neuvon kokeilla pippuria.
Pääasias näit tuhoja harjoitetaan kun ollaan poissa. 
Välillä öisin on syöty mattoa ja sitä jakkaraa.

hampaat on vaihtuneet

Kaikenlaisilta sairauksilta ollaan tähän asti vältytty, mutta nyt maanantaina käytiin lääkärissä ja korvista löyty tulehdus. Nyt on menossa 10päivän antibiootti korvatippa kuuri, rapusutukset on ainakin huomattavasti vähentynyt mutta toivottavasti menee kokonaan pois.
Mutta jos tulee useammin voi johtua ruoka allergiasta ja joudutaan kokeilemaan jotain muuta sapuskaa.


Jonkun verran käydään lenkkeilemässä, yleensä aamupäivällä, nyt ollaan alettu käymää illallakin.
Mä en yhessä vaiheessa käyny iltasin, menin sit yleensä ennen pimeää, mut kun ei ollu kunnon valoa ja tääl landel ku asuu vaiks kyl aika lähel isoo tietä, ei meille pihal asti ylety noi katuvalot.



Ylemmässä kuvassa näkyy uus matto joka on saanut olla rauhassa, josta on kulmat piilotettu, se ei myöskään oon nii helppo kasata kun vanha.