Maanantai 9.1
Aamulla heräsin siihen kun oli aika tullut. Hannes olisi pian lähdössä.
Ajatukset sekavat, en saanut päätäni järjestykseen.
Kaikki vaivasi ja oli kamalaa.
Itkin vain tuskin pystyin mitään ees sanomaan.
Onneks Hannes oli siinä sen pienen hetken,
Sain halata viimeisen hetken.
Miten joku ihminen voi muuttaa koko elämän lähtemällä hetkeksi näkymättömiin.
Hetken aikaa tunnin tai kaks Hannes oli mun vierellä, Kun oli aika sanoa moikka
Hyvä jos tiesin mitä sana tarkoittaa.
Viimeinen halaus en tiedä mitään kamalinta.
Viimeisen kerran kun näen sen hymyn tänään,
Tuntuu kun jotain vietäisiin pois.
Sinut armeijaan käsketty on
Sinut armeijaan käsketty on
Kaikki minne mä katson mun huoneessa joka asia muistuttaa susta.
Valokuvat meistä mun hyllyllä, Tietokonees sen ääni, tuoli jossa sä joka ilta istuit.
Sängyn toinen laita. Sun tavarat. Kaikki.
Lähdin tänään äitin töihin täksi päiväksi.
en onneksi itkenyt vaikka meinasin, Mutta ajattelin silti vain sinua.
Edes se kun olit helsingissä viikon ei tuntunut näin pahalta.
En itkenyt silloin näin paljon.
Mutta nyt, mikä on niin erillaista?
Tulin kotiin vaihdoin vaatteita,
Löysin vaatteideni seasta lempihupparisi.
Muutama sekuntti ja lattiani oli märkänä kyyneleistä.
Puin sen päälleni, se tuoksuu ihan sulle.
Ja välillä tuntuu kuin sä olisit täällä.
Mä varmaan nukun tän kanssa, laitan sen kouluun, pidän tätä joka päivä.
Jopa silloin kun tulen sua lauantaina katsomaan.
Sä jätit paitas mulle, vaidoit sen puhtaaseen joka oli sulla koko tän viikon päällä.
Se tuoksuu sulle, kumpa se tuoksuis aina.
Äsken kun tulin koneelle, katoin mun taustakuvaa. Siinä sä hymyilet.
Sä näytät niin onnelliselta.
Itken aina kun katson sitä.
Mihin nää viimeiset päivät on kadonnu.
Haluaisin ajan takas, pysäyttäisin sen eikä kukaan sais sitä pois meiltä.
Vielä kerran kun saisin nähdä sun hymys..
Eniten toivon että oisit jo täällä.
Eniten toivon ettet ois lähteny.
Kun mä ajattelen sua, alan itkeä.
Mikään ei nyt tunnu mun ajatuksia muuttavan.
Mikään ei tunnu nyt kiinnostavan.
Mistä saan voimaa että jaksan.
Mistä saan voimaa mennä huomenna kouluun.
Miksi ihmisillä on näin vaikeaa.
En tunne mitään muuta nyt kun ikävää.
Ihminen josta välitän sitä en pysty unohtamaan.
Tai olla ees ajattelematta kamalan paikan tullen.
Mulla on niin ikävä sua, ja sä vasta lähdit.
Kai se että tiedän ettet oo tulossa meille saa mut itkemään.
Kaikki äänet mitä kuulen ulkoa auton oven tai musiikin, odotan aina sua.
Mutta sä et tule.
Mä tiedän ettet sä tule.
Aina kun kuulen kolahduksen ulkoa ajattelen että sä tulit,
Mutta ainiin ei vielä.
Missä oot sä joka ilmestyt mun ikkunan taa mut peläyttämään,
missä on ne ilmeet kamalat,
Missä on ne isot kengän jäljet hangesta mun ikkunalle.
Missä on sun auto meijän parkkipaikalta
Missä oot sinä jota rakastan!!!
Surussa ei osaa ajatella järkevästi,
mutta kaikkeen on järkevä selitys ja syy tiedän sen.
Mutta just nyt ei kiinnosta kun tuntuu pahalta.
Itken jos haluan. suren jos haluan vaikken sillä mitään voita, saan ainakin pahaa oloa purettua ulos.
Mulla ei ole mitään sanoja kertomaan kuinka ikävä mulla on sua!
Kaikki sattuu just nyt ku ajattelen sua.
Viestisi ovat hetken helpotus, vieläkun saisin ne äänenä ja katseina.
Hannes rakas nähäänhän me vielä.
Kai säkin ikävöit mua siellä ees joskus.
Mulla on ikävä sua eikä se mee pois.
Rakastan sua eikä se tuu muuttumaan.
Edelleen ootan sua täällä, mistä ikinä tuletkin.
Mä en katoa minnekkään ennenku sut nään!
