Kävin suihkussa ja aina hetken yksin ollessaan sitä miettii niin paljon asioita.
Tällä kertaa mietin kaikkea sitä mistä mä oon haaveillu tai mitkä on ollu mun unelmia.
Mitkä on jääny toteutumatta tai mitkä jää toteutumatta.
Mä oon haaveillu aina niin monesta asiasta.
En puhu nyt talosta tai lottovoitosta tai hienosta autosta.
Puhun ennemminki kokemuksista ja siitä että joku olis ylpeä.
Tällä hetkellä en tunne sitä että joku olis musta ylpeä.
Tää elämä on tehty niin vaikeaks toteuttaa.
Niin pieniä mutta niin suuria asioita mitä on jääny tekemättä.
Ja elämä on niin lyhyt.
Koska vaan voi käydä jotain että sairastuu joutuu sairaalaan.
Ajaa autolla kolarin, hirvi juoksee tielle ja käy huonosti.
Tai halvaantuu eikä ikinä voi totetuttaa niitä haaveita.
Moneen niistä mun haaveista tarvii rahaa tosi paljon.
Tai sit jotain taitoa.
Puhutaan niistä menneistä haaveista..
Mä olen aina halunnu jonkun harrastuksen. Mä olen joskus aikanaan halunnu alottaa mikroautoilun.
Eihän se kai vieläkään ois mahotonta mut eiks kaikki pidä alottaa nuorena.
Tai esim tanssi. Oisin varmaa tosi hyvä jos oisin aikanaan jatkanu sitä.
Tai sitten haluaisin kouluun.
Mä ehkä pääsisin edelleen tai oisin päässy joskus kouluun sinne minne halusin
eli auto puolelle jos olisin ollu parempi koulussa.
Mä halusin aikanaan mainostoimistoon töihin mut sit kaikkien taka pakkien jälkeen totetisin
et ei musta ehkä oo siihen koska elämä ei anna mahollisuutta ees.
Olisin mä ehkä oppinu kaiken siihen alaan liittyvän.
Mä olen hakenu kaikkiin erillaisii liikkeisiin töihin enkä oo koskaan päässy.
Nyt mä oon sen ymmärtäny miks. Eihän musta oo ees myyjäks.
Vaikka mä kavereitten kanssa olen kuinka äänekäs ja naurava ei tee musta vieraiden kanssa sosiaalista ja avuliasta ihmistä,
Kaikki tää ikävä pitää ensi kokee et tajuu mitkä haaveet on ihan turhia.
Onhan mulla paljon asioita mitä mä osaan.
Tykkään kuvaamisesta ihan sikana oon nykyään vaan liian vaativa et siinä kuvassa
pitää olla sitä jotain se ei voi olla vaan joku maisema vaan siinä pitää olla jotain erityistä.
Eli vaativa musta on tullu ajan myötä.
Mikä on hyvä koska haluan kehittyä ja ottaa hienompia kuvia.
Mutta siitäkään en koskaan tuu saamaan ammattia.
Vaikka ja kuinka kuvaisin kummin kaiman serkun häissä ja ne ois vaiks kui ikionnellisia.
Se ei kerro kenellekkään yhtään mitään siitä miten hyvä mä oon.
Ja mä tykkään tosi paljon autoista ja moottoripyöristä.
Mutta multa puuttuu vaa se osaaminen.
Vaikka mä olisin kuinka kinnostunu ei musta koskaa tuu mitää ammattilaista sen pohjalta että mä olen ihan perkeleen kiinnostunu.
Moottoripyöriinkää mulla ei oo mitää mahollisuutta koska en koskaan kasvanu tän pidemmäks.
Moottoripyöriinkää mulla ei oo mitää mahollisuutta koska en koskaan kasvanu tän pidemmäks.
Voihan sen kortin aina ajaa siihen tarvii vaa säästää.
Pyörää en tuu koskaan saamaan saatika ajamaan kellään ei oo nii matalaa pyörää mulle, jos ikinä ajais koko korttiakaan.
Osaan tehä kynsiä omalla tavalla ja oon tehny niitä kavereillekkin ja niistä on tykätty ja oon ite ollu niihi tyytyväinen mutta koulutukset maksaa niin paljon et sen jälkeen pitäis olla varmaa että saa töitä.
Onhan mulla ollu myös yks liikeidea, mutta senkään toteutumisesta kukaan ei koskaa voi olla varma toteutuuko se koskaan. Mä pyöritän ehkä sitäkin haavetta siellä mun maailmassa.
Samaten mä tykkään hirveesti ajaa. Mä nautin kauheesti jostain lähetin työstä ku saa ajaa paikasta A paikkaan B. Mikään ei ois sen parempaa, mut miks mä en sitäkään tee.
Koska mulla ei oo pätevyyttä tai en oo koskaa päässy ees työhaastatteluun.
Mä olen myös joskus tehny videoita. Yks haave niiden suhteen on et alkaisin tekee pelivideoita mut sekin ehkä jää haaveeks koska ei mulla ole välineitä sellaseen eikä tiloja.
Ehkä nekään ei koskaan toteudu sen takia ku mulla ei ole tiloja tehdä tai välineitä.
Suurin syy varmaan miksen ikinä ala niitä tekemään on se että en osaa tehdä niitä.
Yksi asia mikä pilaa ehkä suurimman osan näistä haaveista on se millanen mä olen.
En luota itseeni yhtään.
Olen jo etukäteen päättäny mihi mä en pysty.
Tai joku muu on parempi.
Tai mä kuuntelen liikaa muiden mielipiteitä.
Elämä on sanois joku. Niinhän se on.
Joskus näistä asioita ei vaan voi puhua suoraan kellekkään vaan ihmisten pitää lukea ne täältä.
Ja tämä on mulle ainoa keino tuoda mun ajatuksia julki.
Perus lässytykset tähän perään että jos on mahdollista toteuttaa haaveita niitä kannattaa toteuttaa
ettei sit ilta pimeässä itke ku elämä menee pilalle.