No hei vaan!
Kesä on jo yli puolessa, ja koht tulee lunta taivaan täydeltä ja alkaa masentaa.
Ja kohta mullaki loppuu työt.
Mikään muu mua ei harmita tällä hetkelle nää paljo ku et sit ku mun työt loppuu ni mul ei oo mitää
Ei kouluu eikä töitä.
Ja olen jotenki nii surkee et vaiks haen muual ni niist töist ei koskaa kuulu mitää.
Kaikkein kauheinta täs on taas se et mul on tullu tosi yksinäinen olo.
Jeep onha mulla Hannes edellee, mut tiekste ku ystävätki ois tosi tärkeitä.
mieluite sellaset jotka jaksaa mua ja tykkää mun seurasta, ja kuuntelee mua ja ymmärtää.
Noh pääasias täl hetkel vaa kattelen "tuttujen" ja "kavereittenn" snäppei ja kuvii ku ne on kavereitten kaa jossai, ja nii mitä mä teen no oon koton ja katon niit vitun snäppei, miks vaiks mä en ois niis snäpes??? no en koska oonha mä täst yksinäisyydest jo pidempääki kärsiny.
Mistä se ees johtuu?
Minkä takia monista tulee yksinäisiä?
Johtuuk se vaa siit ku jos jää ulkopuolel täst yhteiskunnast, esim. se työpaikka tai koulupaikka.
Mä en tänä vuonna päässy kouluu se voi jollekki olla tosi kamala paikka, mulle se ei sillee ollu koska tiesin et en tuu pääsee ja hain niin vaikeesti päästäväl alal mis oli vaa 50 opiskelupaikkaani ei ollu mahollist missää kohtaa.
Sillee se sit taas harmitti koska tiesin jotenki et mun työtkään ei tuu jatkuu, joten oon taas koht niinku pelkkä ihmis roska.
Töissä kuitenki saa sosiaalisoituu tosi paljon päivittäin ja tavata ihmisii, siel en ees muista sitä et mul ei oo kauheesti ketää ympäril.
Joten se et se viedää pois tuntuu tosi pahalta.
oon joskus aiemminki sanonu et täs iäs on tosi vaikee tutustuu ihmisii, koska moni mun ikänen on tehny sen jo ylä- tai alakoulus kenties sit amikses.
Mulle ei niiltä ajoilta oo jääny paljo ketään joten tyhjästä on paha nyhjästä.
Tai sit oon vaa nii surkee ihmisenä et en osaa tutustuu kehenkää tai sit en oo vää löytäny mun tyyppistä ihmistä joka jaksais mua?
Ei voi tietää, mut välillä on nii tyhjä olo ettei koskaa oo ollu.
Toisaalta en ees tiiä ketä mä etsin, tuntuu välillä et mä ajattelen heti ku nään ihmiset et tosta tulee mun kaveri? eikai kukaan ajattele nii.
Sitte ku on muutaman kerran jutellu ja musta tuntuu siltä et "toi miettii vaa et mitä mä oikee yritän"
et emmä oikee tiä mitä mä ihmisiltä odotan
Toisaalta en ees tiiä ketä mä etsin, tuntuu välillä et mä ajattelen heti ku nään ihmiset et tosta tulee mun kaveri? eikai kukaan ajattele nii.
Sitte ku on muutaman kerran jutellu ja musta tuntuu siltä et "toi miettii vaa et mitä mä oikee yritän"
et emmä oikee tiä mitä mä ihmisiltä odotan
Aiemmin tässä keväällä juttelin yhelle ihmiselle siitä miten kaipaan toisten ihmisten seuraa mut mun seura ei jollain tavalla näytä kiinnostavan tai siltä se tuntuu. Kyseinen ihminen neuvo vaan unohtamaan, että jos niitä kiinnostaa ni sitte pyytävät, niin mä olenki nyt tehny, ja surkutellu tätä mun huonoo oloo sit itelleni ku kattelen niitte snäppejä.
Ja toisaalta en halua tuputtaa itteäni kellekkää, jos ei mun seura muute kiinnosta ku sillee et änkeen vaan ite mukaa ni olkoon.
