Hampaat on varmaan jokaiselle tärkeä juttu, pitkälle tulevaisuuteen, joten niitä ois myös hyvä hoitaa.
Nyt kerronkin teille oman matkani tähän päivään asti.
Ala-aste ikäisenä, kun yleensä lähtee hampaat ja sitte niitä revitää jännittyneenä ja illalla pistetään tyynyn alle, itse en ollut tästä yhtää innostunut. Mä inhosin kaikein eniten sitä kun piti repiä se heiluva hammas irti, koska se sattu ja sit tuli verta ja se ei loppunu ikinä. Tämän takia ne hampaat jäi repimättä ja eräänä kertana koulussa jäin hammaslääkärin listoilta pois ja olin muutaman vuoden käymättä hammaslääkärillä, jonka seurauksena multa revittiin kolme hammasta, ne oli maitohampaita mut ne oli kiertyny uuden päälle, enkä edes tienny et ne oli irti.
Kaiken tämän takia, mun hampaista tuli ihan hirveät, mut kaikesta huolimatta vaiks ne oli varmaan mun kylän rumin hammaskalusto, hymyilin kaikesta huolimatta reippaasti, rumine hampaineen.
Yläasteella sitten eräällä hammaslääkäri käynnillä multa kysyttiin että olenko miettinyt rautoja että nyt ne sais ilmatteeks ku oon alle 18. Noh sitähän mietittiin kotona että mitäs nyt tehään.
Molemmilla vanhemmillani on ollut ongelmia hampaiden kanssa, äitillä oli nuorena niskaveto jota se ei kyllä käyttäny ja iskällä on ollut raudat.
Joten näkemykset voidaan siis jo arvata, totta iskä halus että otetaan raudat, mutta sano kuitenkin että mä päätän, äiti sano että mun ei oo pakko ottaa niitä, mutta mä päätän.
Mitäkö päätin no päätin etten ota, koska sain kuulla eräältä hammaslääkäriltä että raudat vie paljon tilaa suusta joten mulle saattaa käydä niin että ne ei sovi nätisti suuhun.
Tästä päätin etten halua niitä
No rautoja ei tullu ammattikoulu aikana jokaisella käynnillä kuulin aina että voi voi ku sulla on niin ahtaat hammasvälit ja niit on hankala putsata ja on nää vähä muutenki huonot nää hampaat, tarpeeksi paljon ku sitä kuunteli ja kattelin peiliin tein sillon myös videoita moni kommentoi että sulla on sika rumat hampaat ja hyi, niin tajusin että oikeesti ne on rumat, aloin vihata hymyäni niin paljon että ennen 18v ikää kysyin kunnan hammaslääkäriltä et saisiks mä viel raudat, niin ei enää koska 18 synttäreihi ei olis enää ku vuos. Siinä kohtaa tajusin että tässä tää tulee ku en ottanu sillo niitä ja kärsiny sitä kiusaamista yläastella, koen sen nyt. (mua ei siis koskaa kiusattu mun hampaista)
Puhuin asiasta iskälle, koska sillä oli ne raudat ollu, ilmeisesti viesti meni perille että nyt ne vois ottaa että oon miettiny asiaa. Iskä otti selvää oikomishoidoista ja varas meille konsultointi ajan Pulsiin jossa katottiin mun hampaita, lääkäri vaikutti kivalta ja tuntui että jos otan ne niin homma ois ainaki hanskassa.
Ajan jälkeen kävin muutamassa kunnan hoidoissa putsaamassa hampaita, tällöin olin tosi huono pesemää hampaita joten kiveä oli yhtä paljon. Joten kävin monissa hammaskivenpoisto ajoissa. Joka kerta itketti ja verta tuli paljon että varmaa lääkäriäki hirvitti. Eröskin lääkäri kysyin kolmesti että pitääkö puuduttaa, ja ei puudutettu.
Kuvasta näkee miten ylhäällä oli paljon ongelmia.
Kun ne oli käyty ja valmistujaiset vietetty oli aika mennä pistämään rautaa naamaan
4.6.2014 koitti se päivä jota olin hirveästi odotanut mutta myös pelännyt.
Se hetki kun astuin siihen huoneeseen olin jo sitä enne kirjoittanu facebookkiin erään elämän vaiheeni päättyvän ja surevan sitä mutta iloitsevan sitä että uusi alkaa.
Kun niitä pistettiin suuhun, musta tuntui että se oli enemmän kidutusta kun auttamista,
koko suu kuivattiin posket täynnä paperia koska kuolaa tuli aina lisää imurit ja muotit suussa että suu pysyy auki puutumisen alkaessa ois tehny mieli itkee mutta sekään ei tuntunu hyvältä, homma kesti ikuisuuden.
Nyt jokainen joka tätä lukee ja harkitsee että otan raudat ajattelee toisin,
älä kuitenkaan, hyväks se vielä muuttuu mutta jaetaan kokemukset kuitenkin.
älä kuitenkaan, hyväks se vielä muuttuu mutta jaetaan kokemukset kuitenkin.
Kun oli raudat suussa se tuntu oudolta ja seuraavat viikot tuntu todella oudolta,
aluksi sain siis vaan ylös raudat, takimmaiset rauta kappaleet repi mun posket rikki ja usein miten suussa oli ihon kappalia.
Pian sain alas raudat, koko kesä meni siinä kun mietin että miten opettelen hymyilemään uudestaan,
koska vieraassa porukassa häpesin rautoja enkä tiennyt miten muhun suhtauduttais ne suussa
se on vaikeeta koska yleensä kun nauran mun hampaat näkyy aika hyvin,
aluksi korjasin tilanteen peittämällä naaman ku alko naurattaa, tai sitten käännyin aina toisin päin,
TAI opettelin etten naura, se oli vaikeeta sillä näytän tyhmältä kun pidätän naurua,
Mulla on tosi hyvä tai sanotaanko tässä kohtaa että tosi huono huumorin taju, nauran kaikelle.
Tiedän tämä kuva ei ole kovinkaan edustava eikä varsinkaan kaunis, mutta kaikki se pitää kestää, mikään kun ei ole ikuista.
Nyt kuitenkin vuoden jälkeen tilanne on jo parempi mitä en laitto päivän olisi uskonut että vuoden päästä suussani ei enää ole sekasta leego riviä.
Edelleen takimmaisten hampaiden raudat menee posken sisään ja suusta lähtee ihoa.
Aina kun juon alkoholia ja puhun paljon se kuivattaa suuta jollon raudat raapii eniten poskia.
Huhtikuussa jo hammaslääkärini sanoi että kahta vuotta en joudu rautoja pitämään mikä siis ensin oli aika arvio.
Tässä näkee muutoksen
Kumpikaan kuvista ei ole nätti jos sitä odotitte :)
Vuodessa ehtii tottua kaikkii niihin toimenpiteisiin mitä raudoille tehdään.
Jokaisen hammaslääkäri käynnin jälkeen pitää olla pari päivää syömättä mitää siitkeetä ja kovaa.
Tai yleensäkin jos syö seuraavina päivinä pitää se olla jotai tosi pehmeää koska hampaat on joka kerta arat.
En oo ikinä pelänny hammaslääkäriä, joka kerta on mukava mennä. Useasti jos vaan langat aktivoidaan uudelleen kireiksi, saatan nukkua hammaslääkärin tuolissa. Vaikka välillä vähän sattuukin on hyvä ajatella että ei se ikuisuutta kestä, kohta pääsee pois.
Ja usein kun pääsen pois oon aika tokkurassa kun ei oo tehty mitää kummia joten oon saattanu nukkua :D
Mutta olen ollut erittäin tyytyväinen siihen mitä vuodessa on tapahtunut.
Raudat vaatii kärsivällisyyttä ja kestävyyttä.
Toivon kaikille varsinkin tytöille joille ulkonäkö on tänä päivänä hyvin tärkeää.
Kun saa raudat se tuntuu ihan hirveeltä aina kun kattoo peiliin mikään ilme ei miellytä välillä tekis mieli repii raudat irti ja lopettaa koko homma koska tuntuu ettei siitä oo mitään hyötyä.
Mutta mikään rauta naamassa ei kaunista eikä rumenna itse olen sitä mieltä.
Monella on raudat ja itse kun näen raudat tiedän mitä hän miettii.
Tiedän että ei oo helppoa olla eikä ajatella.
Ulkonäkö on tärkeää tänä päivänä kiusatuksi tulee helposti varsinkin raudoista.
Onneksi itse olen sen verran vanha että mua ei ole kukaan kiusannut, enemmänkin ollu kiinnostuneita.
Raudat on hyväksi ja niistä pääsee kyllä eroon ja niiden jälkeen niitä ei enää tarvitse!
Tsemppiä kaikille raudakkaille!
Tiedän tämä kuva ei ole kovinkaan edustava eikä varsinkaan kaunis, mutta kaikki se pitää kestää, mikään kun ei ole ikuista.
Nyt kuitenkin vuoden jälkeen tilanne on jo parempi mitä en laitto päivän olisi uskonut että vuoden päästä suussani ei enää ole sekasta leego riviä.
Edelleen takimmaisten hampaiden raudat menee posken sisään ja suusta lähtee ihoa.
Aina kun juon alkoholia ja puhun paljon se kuivattaa suuta jollon raudat raapii eniten poskia.
Huhtikuussa jo hammaslääkärini sanoi että kahta vuotta en joudu rautoja pitämään mikä siis ensin oli aika arvio.
Tässä näkee muutoksen
Kumpikaan kuvista ei ole nätti jos sitä odotitte :)
Vuodessa ehtii tottua kaikkii niihin toimenpiteisiin mitä raudoille tehdään.
Jokaisen hammaslääkäri käynnin jälkeen pitää olla pari päivää syömättä mitää siitkeetä ja kovaa.
Tai yleensäkin jos syö seuraavina päivinä pitää se olla jotai tosi pehmeää koska hampaat on joka kerta arat.
En oo ikinä pelänny hammaslääkäriä, joka kerta on mukava mennä. Useasti jos vaan langat aktivoidaan uudelleen kireiksi, saatan nukkua hammaslääkärin tuolissa. Vaikka välillä vähän sattuukin on hyvä ajatella että ei se ikuisuutta kestä, kohta pääsee pois.
Ja usein kun pääsen pois oon aika tokkurassa kun ei oo tehty mitää kummia joten oon saattanu nukkua :D
Mutta olen ollut erittäin tyytyväinen siihen mitä vuodessa on tapahtunut.
Raudat vaatii kärsivällisyyttä ja kestävyyttä.
Toivon kaikille varsinkin tytöille joille ulkonäkö on tänä päivänä hyvin tärkeää.
Kun saa raudat se tuntuu ihan hirveeltä aina kun kattoo peiliin mikään ilme ei miellytä välillä tekis mieli repii raudat irti ja lopettaa koko homma koska tuntuu ettei siitä oo mitään hyötyä.
Mutta mikään rauta naamassa ei kaunista eikä rumenna itse olen sitä mieltä.
Monella on raudat ja itse kun näen raudat tiedän mitä hän miettii.
Tiedän että ei oo helppoa olla eikä ajatella.
Ulkonäkö on tärkeää tänä päivänä kiusatuksi tulee helposti varsinkin raudoista.
Onneksi itse olen sen verran vanha että mua ei ole kukaan kiusannut, enemmänkin ollu kiinnostuneita.
Raudat on hyväksi ja niistä pääsee kyllä eroon ja niiden jälkeen niitä ei enää tarvitse!
Tsemppiä kaikille raudakkaille!
