Keskiviikko 11.1
Hei.
Tää päivä meni ihan kivasti kerrankin tunsin miten kivaa koulussa oli.
Päivä meni nopeasti ajattelin että tänään ei tarvitse itkeä.
Koulun jälkeen menin Niinalle.
Oli oikeen kivaa mennä sinne koska tietää miltä myös toisesta tuntuu joka on samassa tilanteessa kuin itse.
Juteltiin niitä näitä, en ees jaksanut lähteä bussipysäkille. En halunnut!
Oli niin kivaa jutella jonkun kanssa.
Uudestaan sitte perjantaina nähään.
Pare että on joku kaveri joka ymmärtää miltä tuntuu,
ja jolla on samoja kokemuksia.
Tässä illalla Hanness soitti, oli se niin raastavaa kuunnella miten siellä menee
eikä ole kivaa. Haluaa pois mutta ei pääse. Ja on ikävä.
Ja yhteinen soitto aikamme päätettiin siihen kun alikersantti ei antanut lupaa enää puhua.
Joskus on niin raskasta mutta pitää vaan jaksaa, kerätä itsensä taas kokoon toisen vuoksi ettei itke toisen takia.
Koska toinen sen tietää jos puhelimessa itken kun lopetetaan, itken myös jälkeen kun ollaan lopetettu.
Pieni päivitys tämäkin.
Jokainen päivä tuntuu uudelta suoritukselta.
Yhdessä kavereitten kanssa yritetään päästä eteenpäin,
Miinustellaan ja laskeskellaan päiviä.
Joka päivä on edessä vähemmän päiviä.
Pitää siis vain jaksaa yrittää ja jatkaa eteenpäin!
Koita jaksaa Hannes rakas
Tämän asian kanssa et yksin jää.
Koitan sua auttaa minkä vain voin.
Tämän asian kanssa et yksin jää.
Koitan sua auttaa minkä vain voin.
