Jos nyt ois taas aika vähä kirjotella jotain.
Tääl on blogi huutanu tyhjyyttää jo monta kuukautta mut en oo vaa saanu mitää aikaseks.
Monta luonnostaki näyttäis olevan että on sitä yritetty, mut semmoseks se on jääny.
Okei oon viimeks kirjottanu kesäkuussa joten jos nyt.
Tosiaan töistä mä olen varmaa jo sillonki kirjotellu, mutta tosiaan nyttehä mulla on jo vakkari duuni eikä enää mikää kesätyä.
Töis on tosi kivaa, kolmen vuoden työttömyyden jälkeen niin on! oikeesti.
On kiva ku on joku rutiini aamulla ylös ja töihin, töistä kotiin ja semmosta.
Sitten käyn viikolla jumppaamassa tosiaan ku vanhuus ei tuu yksi kuitenki jo 23 ni se meinaa varmaa et pitää tehä jotai.
Töissä tulee selkä suhtellisen kipeeks niin alotin jumpan tossa syksyn alussa koska ei sitä ite muuten tuu mitää tehty jos ei mee jonnekki ryhmä juttuu sitä varte.
Ainakaa mää, oon nii hitoksee laiska siin asias.
Viimeksi tosiaan oon kirjottanu ilmeisesti ennen juhannusta.
Kesä se meni nopeesti, käytännössä iha rapajuoppona.
En oo ikinä käyttäny varmaa nii paljo alkoholia mitä tänä kesänä.
Festarit tuppaa janottaa jossa tuli käyty muutamasti, sekä juhannus.
Mut kesä meni muuten tosi hyvin, vaikka sään puolesta se oli ihan surkea.
Mulla on ollu tähä mennessä yleensä semmone tyyli että käyn kerran vuodessa jossai juhlimassa.
Viime vuonna tais jäädä välistä erinäisten ystävyys suhteiden karikoitumisien takia.
(Mahtoko olla ees suomea tuo)
Mutta tosiaan syksy on täällä ja kohta loppukin. Syksy on sellasta aikaa mistä mä pidän eniten, vaikka kesällä on kivan lämmintä (yleensä) ja valoisaa, on syksyssä jotain pelottavaa mystistä ja kuitenkin niin värikästä. Ja meissä on jotain niin samaa..
Ehkä siks munki syntymäpäivä on 14 syyskuuta.
Musta on tosi tylsää puhuu aina itestää täällä mut et muutki ymmärtäis mitä ajattelen niin siitä nyt vaan on pakko puhuu.
Mä ja syksy ollaan vähän samallaisia.
Ollaan koko ajan läsnä mut yhtäkkiä yllättäen meijät huomataan.
Olotila on surkee ja synkkä mut kuitenki niin räväkkä ja iloinen väritykseltään ja olemukseltaan.
Osataan olla tunnelmallisia, melankolisia ehkä vähä pelottavia ja synkkiä toisinaan.
Ne on vaan ne jutut mistä mä pidän syksyssä.
Ollaan vaan niin samallaisia ja nään itseni syksyllä niin paljon paremmin ja samalla mä nään syksyn paremmin.
Syksyllä aina kaivan sen rakkaimman harrastuksen esiin, nimenomaan valokuvauksen.
Vie multa mitä vaan pois mut älä kameraa ja autoa.
Ilman niitä ei oo muakaan.
Multa puuttuu muutenki kaikki omat mielipiteet tai sitten niissä ei oo järkeä.
En oo mikään asenne tyyppi. Ihannoin vaan aina kaikkia naisia jotka on ehkä hiukan miesmäisiä
Musta nyt ei ikinä saa millään tavalla sellasta hyvää jätkää you know.
Kene kanssa kaikki haluais olla ja hengata vaa siks ku mä oon tälläne.
Mä oon vaa tälläne kummajainen josta ihmiset vaa puhuu et tieks se outo ja lyhyt punapää.
Taino punapää ja punapää..
Toisaalta haluan aina olla se joka herättää niitä mielipiteitä.
Uskon joskus onnistuneeni siinä.
Nautin toisaalta siitä et saan hyvää palautetta siitä millane oon ja kuka oon ja mitä teen tai oon tehny.
Vihaan eniten mokaamista, elämä käytännössä pirstaloituu siinä kohtaa ku kuulen epäonnistuneeni.
Koska perfektionisti.
Mut mä oon kuitenki just se ihminen kene kans kaikki ei taida tulla toimee.
Oon monesti miettiny et mä tuun kaikkien kaa toimee.
Joo mut taidan ollakki se joiden kans muut ei tuu toimee.
En tiedä oon miettiny tätä asiaa jo jonku aikaa.
Miettiny et mikäköhä sit mahtaa olla vikana, tietysti oon kyllä ihmine joka ei mieti sanomisiaa kauheesti.
Mut oon myös ollu sillee et jos musta ei pidä niin ei pidä.
En mäkään oo niiden kanssa kenestä mä en pidä.
Oon myös sellane joka haluais olla kaikkea. Kuvittelen välillä itsestäni liikoja.
Hyvä esimerkki siinä ku sain vision siitä et haluan ottaa mun volvosta kuvia missä mä oon.
No okei se et seisoskelen ja poseeraan volvon vieressä näytän lähinnä kärpäsen pierulta ja tosiaan kun en oo mitää 180cm pitkä näytän aika lapselta jonku auton vierellä.
Musta ei siis tosiaan saa mitään nättejä naismaisia kuvia ku oon tälläne intiaani.
He kyllä ihmisellä on kaikelaisia haaveita.
Mitä autoihin tulee haluaisin niistäki tietää nii paljo enemmä, mut en mä vaa tiiä.
Joten oon vaa tälläne Wannabe car girl -94
Mut kai meillä kaikilla on näitä hölmöjä haaveita.
Mitä näihi autoihi tulee joku varmaa aattelee että mulla ei oo ees mikää hieno auto.
Joku Wanha Volvo..
Joo ei oo se on volvo vuodelta 2002 Jes, perus pappa malli millä ei oo pröystäilemist.
Mitä mulla tätä enne oli, mulla oli Smartti ihana kauppa kassi jota mä höykytin menee ku viimestä päivää. Sitte oli Mersu josta sporttisuus oli kaukana ku mä istuin kyytii.
Koskaan en toisaalta ole miettiny että mulla vois olla joku hienompiki auto.
Mut emmä tarvii. Ne ketkä tykkää erikoisista autoista ni siitä vaa.
Koska mitä välii ne on vaa autoja. Joista mä kyllä aina tykkään iha hitoksee liikaa.
Saattaa olla ku Volvo menee vaihtoo itken taas silmäni päästä, on se vaa nii kiva.
Jos joku niin minä rakastan ehkä liikaaki omia autojani.
Kyllä mulla nii haikee fiilis on ollu jokasen auton kohalla ku ne on menny myyntii.
Tää on tämmöstä, ja nää on näitä mitä mä oon miettiny iha sikana.
En oo vaa saanu aikaseks et tulisin niistä tänne kirjottamaan.
Asioita mitä mietin päivästä toisee.
Mul on kuitenki ollu iha mahtava kesä ja tää syksy nyt ku vihdoinki pääsin kuvaamaan tätä syksyä.
Se on vaa asia mikä pitää tehdä joka vuosi.
