On taas tapahtunu nii pal kaikkee uutta ja mullistavaa.
Kuten nyt yks suuri et oon töissä. Musta tuntuu kerranki siltä et musta on jotain hyötyä ja et mua tarvitaan seuraavana päivänä jossain.
Töissä on monenlaisia ihmisiä, on vanhempaa ja nuorta erillaisia toimintatapoja ja on puheliaita ja hiljaisia ja sitte oon minä. Ennen ku mä pääsin töihin olin tosi hiljanen ja en halunnu ees uskaltaa puhuu kellekkää.
Töissä sitä on pakko tehä joten oon päässy eräänlaisen ongelman yli. Uskallan enemmän ja oon oma-alotteisempi. Myös ne tyypit on iha hauskoja. Ainoo et mua välillä häiritsee ja hiuka harmittaa että oon välillä nii nopee mun töissä ja sit muut ei oo ja tekee viel sitä samaa hommaa ku oon tehny jo omani ja sit joudun ottaa. Mut se on kai joskus iha hyvä koska painaisin muute koko aja iha sikana töitä. Välillä melkee jäisin kuuteenki töihi vaiks oon menny jo ysiin mut kyl usein pääsen lähtemää kotii. Toi työ on opettanu mulle täs muutamas kuukaudes paljon kaikkee koska joutuu tekee ite.
Autot kiinnostaa ja ne on mielenkiintosia saa ajaa kaikkia erillaisia.
Jokainen auto on kokemuksen arvonen oli se sit mimmone vaa ni sit voi sanoo et on joskus ajanu sellasta vaik se ois joku iha hirvee.
Monesti töissä sitä huomaa että siellä ei paljon naisia oo, niinku ei ookkaa, mä ja sihteeri ollaa naisia. aika mies valtanen ala, joskus se vähän harmittaa ku tulee vaa sellane olo et mulle ei puhuta joistain autoihin liittyvistä asioista ku mä en ymmärrä tai jotai, tai sitten jos tiedänkin jostain ja yritän tuoda mielipidettäni esiin sitä ei monesti kuunnella koska olenhan nainen enkä mä tiiä tämmösistä auto jutuista. Useimiten en ota sitä itteeni et mua ei kuunnella, en jaksa enkä naa tarpeelliseksi hirveesti muutenkaa valitaa töissä mistään, olen tyytyväinen siihen mitä on, ja musta on kivempaa ku ei valiteta kaikesta. Ja mulla ainakin tällä hetkellä on kaikki aika hyvin. Ainoo että silmää kasvo tollanen patti. Mut se nyt ei liittyny tähän...
Kesä painaa kovasti päälle ja nyt näin lämpimänä keväänä vähä harmittaa et on töitä. Mut toisaalta mitä mä kotona tekisin hienona päivänä, istuisin sisällä!!
Pare vaa olla töissä ku kerraki voi.
Sit myös oltiin alku vuodesta Dubaissa.
Siel oli hienoo ja voisin mennä sinne uudestaa jos ois vaa rahaa, koska vaikka lomia saa halvalla maksaa se silti jonkun verran rahaa.
Dubais oli kyl hienoo, kulttuuri shokki ja kaikkee, on se iha eri maailma ku tää meijän synkkä ja syrjäytynyt pullea Suomi.
En tiedä miksi kirjoitin just suomesta noin... Mut tollasii me vähä ollaa.
Vaihdoin myös autoa, enää ei oo mersua vaan on siirrytty vähä erillaisempaan ja aika tavalliseen eli Volvoon.
Ei se ehkä iha mun tyyline mut samapa se millä sitä ajaa ja tolla ajaa aika pitkälle.
Tietysti vähän täytyy kattoo mitä sitä ostaa.
Muuttamaan ei olla päästy, kovasti katon asuntoja ja sisutus ohjelmia jos joskus.
Tykkään kyllä olla täälläkin. Seisoin vapun jälkesenä sunnuntaina pihalla ja kuuntelin kun vain muutama lintu visersi ei menny ees autoja.
Naapuritkaan ei ollu pihalla oli aivan hiljasta ja oli lämmin +15 ja tunne oli kun olis ollu iha yksin.
Toisaalta en yhtää tykkää maaseudusta.
Meilläki on vaa kolme naapuria eikä nähä niitä just koskaa joten tykkäisin ehkä asua enemmä rivarissa tai jossai asuin alueella. Ja keväisin kesäsin ja syksyl tääl maal haisee kaikki paha.
sitku sataa vettä on tosi kurasta ja ei näy mitää muuta ku mettää. Ja talvella on tosi pimeetä.
Kuitenkin tykkään omasta pihasta ja sellasesta et emmä iha kerrostalo ihminen oo.
Aion myös tässä kesän tullessa vaihtaa vähän hiustyyliä, tällä hetkellä on tällänen oranssi ja hiukan punanen väri pääs. En vielä tiedä itekkää mitä haluan, mutta nyt oon ainakin päässy eroo pidennyksistä joita pidin. Kampaajani lopetti yllättäin ja jouduin ottamaan ne pois enkä ottanut uusia.
Mitäs muuta mulle kuuluis. Siinä nyt oli ainaki ne suurimmat muutokset.
Palatakseni esim aiempiin kirjotuksiin niin enää en oo niin yksinäinen mitä aiemmin työttömänä.
En oo mistää saanu uusia kavereita enkä nähny vanhoja sen enempää.
Töissä vaa on kiirettä et ei ehi ajatella kavereita, no niitä ei hirveesti oo.
Toisaalta joskus vähä harmittaa että ei oo ketää kelle puhuu asioista jos on jotain.
Äiti on tietty toiminu sellasena ja Hanneskin joissain asioissa.
Koska on myös asioita joihin Hannes ei ota kantaa, ja sillo mä tiän mist mun ei välttämät kannata puhuu sil jos tiiän etten saa mitää vastausta mun ongelmaa tms.
Eli toisaalta joku vois meinata et aika yksinäine oon vieläki, vaikkemmä ite nii aattele enää.
Toivoisin kuitenkin tulevaisuudelta jotain kivaa ja menestystä mulle.
ehkä niitä uusia ihmisiä, koska näist vanhoista ei ny uusia saa.
Ja toivoisin että kaikki uudet ihmiset näkis mussa sellasen ihmisen ketä ne ei oo ikinä tavannu, eikä tuu samanlaista tapaamaan. Sekä etten tuottaisi kenellekkään pettymystä, sillä niistä mä en tykkää
ja oon kova märehtimään asioita ja epäonnistumisia.
